Rullapianoja, musiikkikaappeja, orkestrioneita, härveleitä.
Ennenkuulumaton konsertti yhteistyössä Mekaanisen musiikin museon kanssa.
Avanti! -orkesteri, joht. Jani Telaranta, sol. Tuuli Lindeberg, sopraano; Jukka Rantamäki, viulu; Kari Kriikku, klarinetti, juontaja Klaus Pylkkänen
Conlon Nancarrow: Study nro 5 4'00; Marc-André Hamelin - Johan Christian Bach: Solfegietto 4'00; Claude Debussy: "La plus lente" Welte -flyygeli 5'00; Polyphon kaappi (Monrepos'n kartanosta): Suomen laulu 2'00, Sotilaspoika 2'00; Stern orkestrion: Mikkihiiri Merihädässä 2'00, Kulkurin valssi 2'00; Aino Acktén gramofoni: Gounod'n Faustista aaria pianon kanssa 3'00; Esa-Pekka Salonen: Floof 10'00
---Väliaika---
Gustav Mahler: Trauermarsch 13'00; Igor Stravinsky: Etude pour Pianola 4'00; Conlon Nancarrow: Toccata pianola + viulisti 3'00; Crusell: klarakvarteton hidas osa 7'00
Ihmistä on sanottu koneeksi, jolla on sielu, mutta kun Avantin solisteina debytoivat Claude Debussy ja Gustav Mahler, paikalla on vain kone ja säveltäjän sielu. Koneet voivat ylittää inhimilliset rajat, mutta voiko ihminen antaa koneelle elämän?
Avanti!n KONE SOI -konsertti Joroisten musiikkipäivillä on luontevaa jatkoa satavuotiselle perinteelle. Edellisen kerran vastaava tilaisuus järjestettiin Lontoon Queen’s Hallissa vuonna 1912. Lontoon sinfoniaorkesteria johti tuolloin Arthur Nikisch ja ohjelmassa oli Edvard Griegin Pianokonsertto, solistina Hupfeld Phonola -kone.
Kamariorkesteri Avanti!n konsertti on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua keksivän ihmisen aikaansaannoksiin musiikin ja tekniikan yhdistämisessä. Yhteistyössä Varkauden Mekaanisen musiikin museon kanssa toteutettavassa konsertissa esiintyy kokoelma historiallisia soittokoneita NN:n johtaman Avanti!n kanssa.
1900-luvun alku oli mekaanisen musiikin instrumenttien kulta-aikaa. Paperireikänauhoille ovat säveltäneet ja tallentaneet mm. Igor Stravinsky, Edvard Grieg, Claude Debussy, Gustav Mahler ja tuoreimpina säveltäjinä Conlon Nancarrow ja Marc-André Hamelin. Konsertissa on tilaisuus kuulla itsensä Gustav Mahlerin ja Claude Debussyn esiintyvän. Varhaisin esimerkki konemusiikista tulee Beethovenilta, joka kahdeksannen sinfoniansa Scherzossa ivaili Mälzelin kehittämää metronomia.
Konemusiikkia esittää mm. Saksassa vuonna 1907 rakennettu POLYPHON-merkkinen ns. soittokaappi, joka aktiiviaikanaan viihdytti asiakkaita Kotkan kuuluisassa ravintola Kairossa. Saksalaisvalmisteinen on myös ns. valssiorkestrioni STERN vuodelta 1913: niitä on maailmassa vain kolme kappaletta. Mainittakoon, että koneen tallennustekniikan piikkitelarullalle keksi Paavi Silvestre II (n. 950–1003), jonka tiedetään aikanaan rakentaneen myös hydrauliset urut.
Vuodelta 1910 peräisin oleva Player-standardin mukaisia nauhoja soittava Hupfeld Animatic piano, Steinway Welte -flyygeli vuodelta 1917, pianon eteen asetettava mekaaninen soittaja Phonola vuodelta 1906, sekä Aino Acktélle kuulunut gramofoni viihdyttävät konserttiyleisöä yhtä henkeäsalpaavasti nyt kuin sata vuotta sitten.
Esa-Pekka Salosen Floof sopraanolle, kamariyhtyeelle ja syntetisaattorille perustuu scifi-kirjailija Stanislav Lemin tekstiin, jonka rikki mennyt runomasiina paljastaa teknologiauskon koomisuuden. Vinksahtaneessa kyberpoesiassa on kyllä myös ylevä ja traaginen puolensa. Floof voitti UNESCON kansainvälisen sävellysrostrumin vuonna 1992.